Helin ja Teron upea hääpäivä
Valkoiset kyyhkyset, kartanoromantiikkaa, jousisoitinmusiikkia, limusiinikyytiä, häämarssi teekkaritorvien tahtiin ja puvut, kampaukset, meikit ja kukat vimpan päälle – näistä aineksista Heli ja Tero tekivät itsellensä unelmiensa häät. Eri vaihtoehtoja vertailtiin ja haettiin eri puolilta Suomea kahden vuoden ajan. Mutta hääkuvaajaa ei tarvinnut miettiä: Studio P.S.V. kuvasi hääpotretit sekä studiossa että miljöössä ja teki dokumentaarisen hääkuvauksen kampauksista illan pikkutunneille saakka.
”Tapasimme jo koulussa, Kärsämäen yläasteella, ja aloimme seurustella joskus 14 – 15 -vuotiaina. Onhan se käsittämätöntä. En kyllä suosittele muille, että noin nuorena kannattaisi ruveta vakavasti seurustelemaan. Mutta itselläni kävi niin hyvä tuuri, että löysin oikean ihmisen jo noin nuorena. Me ollaan hyvin samantapaisia, meillä on samanlaiset elämänarvot”, Heli kertoo.
”Pari-kolme vuotta seurusteltiin, ja kun tutustui enemmän ja oppi tietämään myös toisen taustoista, että tää on oikeasti hyvä tyyppi ja kun muutenkin synkkas, niin sitten ruvettiin jo puhumaan yhteisestä elämästä tosissaan. Kolmisen vuotta asuimme myös jo yhdessä ennen häitä.”
”Naimisiin meneminen alkoi tuntua luontevalta askeleelta meille kummallekin. Se ei muuttanut meidän suhdetta mitenkään, mutta otamme avioliiton vakavasti, se on jollakin tavalla vielä syvempi sitoutuminen, nyt ollaan yhtä perhettä.”
”Siksi vaihdoimme kumpikin myös sukunimemme. Halusimme yhteisen nimen, mutta kumpikaan ei halunnut toisen nimeä. Uusi sukunimi Junell tulee mun suvusta, se on äidin isän äidin tyttönimi. Kaunis nimi, joka kolahti heti kummallekin.”
Kaksi vuotta häävalmisteluja
”Aloimme suunnitella häitä jo pari vuotta aiemmin. Olemme molemmat tarkkoja sen suhteen, mitä haluamme ja esteettiset asiat ovat tärkeitä, ja siksi rupesimme valmisteluihin hyvissä ajoin. Häävalmistelut olivat meille kummallekin tärkeät ja yhteinen juttu alusta loppuun. Monet sanoivatkin jälkeen päin, että häät olivatkin meidän näköiset.”
”Juhlapaikka varattiin jo 2011 ja kirkkokin 1,5 vuotta aiemmin. Mietimme Ynnin kulmaa ja Maikkulan kartanoa, joissa molemmissa on klassista tyyliä. Me tykätään kartanotyyppisestä, romanttisesta miljööstä. Häiden tyyliksi muotoutui rauhallisuus, hempeitä värejä, valkoista, hopeaa, ei mitään voimakasta vaan klassisen kaunista. Kotonakin meillä on sisustuksessa paljon vaaleaa ja hopeaa. Valitsimme juhlapaikaksi lopulta Maikkulan kartanon päärakennuksen ja kirkoksi Oulun Tuomiokirkon.”
”Myös hääkimppu oli valkoinen. Ennen kuin menimme suunnittelemaan kimppua Kukkakauppa Kanervaan, tiesimme jo, että haluamme valkoisia ruusuja kimppuun. Halusimme kimppuun myös pyöreyttä ja toisaalta vähän jotain roikkuvaa. Aika pian siellä Kanervassa sitten hahmottui se, että kimppu on pyöreä ja siitä roikkuu helminauha, jossa on ruusun terälehtiä. Lisäksi kimpun päälle tuli orkidean oksa, joka sitten toistui kampauksessa ja vieheessä. Ihana kimppu, joka säilyi hyvin koko pitkän juhlapäivän ja koristaa edelleen kuivattuna hyllyn päällä.”
”Hääpuvun metsästys oli operaatio. Halusin saada olkaimettoman pitsipuvun, joka on merenneitomallinen. Jos malli olisi ollut hyvä, kangas näytti läheltä verhokankaalta. Viime tammikuussa äiti sitten soitti, että lähdetään Tampereelle kattomaan sun pukua. Sinne sitten lähettiin ja mentiin Morsiusgalleriaan sovittelemaan, ja heti löytyi puku, jossa oli oikea kangas ja hyvä malli. Kun panin puvun päälleni, tuli välittömästi tunne, että tässä on jotakin ihan erilaista, kuin missään puvussa, jota olin aiemmin sovittanut. Puvussa oli ihana laskeutuvuus, siinä oli hieno vino leikkaus ja se oli niin kevyt.”
”Frakki ostettiin Oulusta Katariinasta. Taidettiin kokeilla jotain muutakin, mutta frakki on tarpeeksi tyylikäs ja sille voi olla käyttöä myöhemminkin. Opiskelemme molemmat teknisellä puolella, jossa järjestetään aika usein juhlavia tilaisuuksia, joissa frakille voi olla käyttöä.”
”Halusimme ostaa kummankin juhlavaatteet. Tuntuu, että hääpuku on semmoinen, ettei sitä halua vuokrata. Ehkä laitamme sen joskus kodissa esille roikkumaan seinälle tai mallinuken päälle.”
”Limusiinin saimme helposti käyttöömme. Ensin mietimme myös hevoskyytiä, mutta se olisi kestänyt kirkolta Maikkulaan 1,5 tuntia, joten siitä piti luopua.”
”Kyyhkysiin saimme idean jostakin telkkarin hääohjelmasta. Kun sitten etsimme netistä, mistä niitä voisi saada, ensin näytti, että kyyhkysiä on vain Etelä-Suomessa. Lopulta kuitenkin löysimme opetetut kirjekyyhkyt Ylikiimingistä. Kun päästimme ne kirkon ovella lentämään, vieraiden joukosta kuului isosta WAU! Tuntui aivan mahtavalta.”
Häävalmistelut veivät aikaa ja vaativat myös rahaa. Heli ja Tero säästivät rahaa kesätienesteistään ja saivat lisäksi tukea vanhemmiltaan.
Valokuvaaja menossa mukana aamusta alkaen
Viimein koitti kauan suunniteltu hääpäivä 13.7.2013. Aurinko helli juhlaväkeä. Valmistelut alkoivat Salon Virhossa, jossa Heli ja Tero meikattiin ja kammattiin.
”Virho oli helppo valinta maineikkaana kampaamona. Ja halusin ehdottomasti kampauksen ja meikin samasta paikasta, ettei siinä välissä tarvitse liikkua. Yksi tärkeä kriteeri kampaamon valinnassa oli myös se, että se sijaitsee keskellä kaupunkia. Kaikki tarvitsemamme palvelut olivat lähekkäin, kampaamo, kukkakauppa, valokuvaamo ja kirkko.”
”Valokuvaamon valinta oli helppo. Siskoni Päivin hääkuvat kuvattiin PSV:llä, ja kuvat olivat aivan ihania. Ja Oulussa PSV:llä on lisäksi niin hyvä maine, että valinta oli itsestään selvä, ei aateltukaan mitään muuta. Oli varma, että kun otetaan kuvaukset PSV:ltä, saadaan semmoista, mitä halutaan.”
”Varasimme 1,5 tunnin studiohääkuvauksen ja koko päivän kestävän dokumentaarisen kuvauksen. Siksi näin perusteelliset kuvaukset, koska olimme panostaneet niin paljon häihin, halusimme varmistaa sen, että saamme koko päivästä muistot ja ammattitaitoiset kuvat.”
”Studiokuvaus meni yllättävän nopeasti. Reijo oli hauska ja koko tilanne oli miellyttävä. Reijo ohjasi meitä tosi hyvin. Kuvaus eteni luontevasti ja hyvin ja reippaasti.”
”Pidimme Reijon kanssa jo hyvissä ajoin keväällä palaverin. Siitä oli ehdottomasti hyötyä siinä, että löysimme Reijon kanssa yhteisen sävelen. Kuvauksessa Reijo oli hyvin perillä siitä, mitä me halutaan. Me halusimme ja saimme kauniita klassisia ja taiteellisia kuvia.”
”Noora oli tosi mukava kuvaaja juhlassamme, hän sulautui hyvin porukkaan, ja myös miljööpotrettien kuvaaminen meni Nooralta tosi mukavasti.”
”Teimme studio- ja miljööpotreteista kuvakirjan. Kun näin kirjan ensimmäisen kerran, tuli heti wau-olo. Me ollaan kateltu sekä juhlien kuvia että kuvakirjaa monet kerrat ja näytetty kavereille. Kuviin on ihana palata uudestaan ja uudestaan.”
Helin ja Teron hääkuvat studiossa kuvasi valokuvaajamestari Reijo Koirikivi ja dokumentaarisen kuvauksen sekä miljööpotretit kuvasi valokuvaaja Noora Slotte.
